Topin tarina

Olipa kerran pienenpieni ampiainen nimeltä Topi. Se kuului hoikkatyvisten pistiäisten lahkoon, ja oli pesueensa 642. poikanen saaden näin – no, ei ehkä vanhempiensa aivan jakamatonta huomiota. Onneksi ampiaisten yhdyskunnassa kaikki huolehtivat toisistaan, ja näin Topista kasvoi itsevarma, uuttera työläisampiainen jonka ahkeruutta ja päättäväisyyttä hunajanhaussa ja kennojen rakentamisessa kiittelivät kaikki aina yhdyskunnan vanhimpia myöten.

Vaikka Topi nauttikin yhteisestä aherruksesta pesän hyväksi, hänestä tuntui aina siltä että elämällä oli häntä varten jotain suurempaa tarjottavaa kuin työnteko ja ajoittaiset kärsärähmäsodat naapuripesän nuorukaisten kanssa. Jo nuorella iällä Topi huomasi miten työtä pesässä ja hunajanhakureissuilla olisi voinut saada tehokkaammaksi – kyllähän kuka tahansa huomasi miten paljon voimavaroja hukattiin turhanaikaiseen siipien yhteen hinkkaamiseen ja käyneen hunajan kanssa lotraamiseen (useimmiten koko yön jatkuneen hunajanhaistelun jälkeen pelkkä normaalia töyssyisempi lentomatka meden luo saattoi aiheuttaa spontaaneja vatsalaukuntyhjennyksiä ja noloja törmäyksiä esimerkiksi puihin joita “joku oli aivan varmasti käynyt siirtämässä yön aikana”).

Näin Topi luuli. Mutta kun hän esitti ajatuksiaan vanhempainneuvostolle pesän suurkennossa järjestetyssä kokouksessa hän tajusi että yhdyskunta pelkäsi muutosta – vaikka se muutos olisi ollut aivan selvästi parempaan suuntaan ja vailla riskitekijöitä.

Raskain sydämin Topi jätti hyvästit lähimmille 18 000 ystävälleen ja lähti jännittyneenä mutta riemumielin kohti uutta, tuntematonta maailmaa missä hänen ideoitaan toivottavasti osattaisiin arvostaa enemmän kuin kaavoihinsa kangistuneessa kotiyhdyskunnassa.

Jatkuu…